Uusia koruja ja ystävänpäiväpiirakka

Tällä kertaa esittelyssä muutamia viimeaikoina valmistuneita koruja sekä ohje suussasulavan herkulliseen ja äärettömän helppoon mansikkavalkosuklaa-piirakkaan.

Kevät alkaa olla koko ajan lähempänä ja aurinkokin on taas noussut piilostaan. Tämä ilmiö on saanut sisäisen siivousintoilijan nostamaan päätään.
Auringonsäteet kun paljastavat julmasti kaiken pölyn ja lian sekä lattialta että kaikilta muiltakin pinnoilta.
Tämä taas tarkoittaa sitä, että näpertelyyn ja koruiluun yleensä käytetty aika on viime aikoina käytetty enemmänkin rätti kädessä pyörimiseen.

Tämäkin ilmiö luultavasti kyllä taas helpottaa hetken päästä kun silmä tottuu siihen, että niitä pölyjä nurkissa näkyy. Ehkä sitten osaan taas käyttää aikani viisaammin.
Tosin mitä enemmän ikää tulee lisää, sitä enemmän olen huomannut kiinnittäväni huomiota kodin siisteyteen. Siistissä kodissa ajatuskin kulkee paremmin.

Tosin kun taloudessa on kaksi kissaa ja 8kk ikäinen ihmispyörremyrsky, niin on väkisin yritettävä ottaa rennompi asenne.
Jos joku koriste-esine nyt on millin vinossa väärään suuntaan niin ehkä maailma ei kaadu siihen. Tai jos kokonainen leipäpala on murusina lattialla ja mustikoilla on värjätty keittiön pöytä, tuoli, niska, otsa, naama, vaatteet (lista on luultavasti loputon) yms, niin vaaditaan melkoisesti keskittymistä siihen, että antaa sen sotkun syntyä.
Mutta minä opin, vähän kerrassaan. Rentoudun. Annan sotkea. Yritän ainakin.
Juon kahvia ja katson tyynesti vieressä kun kissa oksentaa olohuoneen vaalealle matolle, kolmeen kohtaan, lapsi muussaa avokadoa pitkin pöytää ja vähän lattiallekkin.
Hengitän syvään ja yritän rauhoittaa sisäisen äänen joka huutaa hakemaan pesuainetta ja rättiä. Kestän melko hyvin.
Kunnes mies tulee ja riisuu sukkansa mennessään laittamaan lapsen iltakylpyä ja sukkanöyhtää livahtaa lattialle. Käämi palaa, välittömästi. Vielä on siis paljon opittavaa, sietokyvyn treenaamista, itsensä voittamista.

Tämän tarinan pointti oli siis kuitenkin se, että korutehtaalla on ollut viimeaikoina melko hiljaista.
Mutta tässä nyt niitä aiemmin valmistuneita koruja.

Avainkaulakoruja

Omaan puhelimeen pöllö roikkumaan

Sydän-avaimenperät

Nuo sydän-avaimenperäthän muuten olisikin ihan loistava ystävänpäiväyllätys, tuli vain juuri mieleen tuota kuvaa katsellessa. Täytyykin ehkä väkerrellä niitä vielä muutamat lisää.
Ystävänpäivähän on nyt tulevana viikonloppuna ja sen kunniaksi tein hieman etukäteen ystävänpäivä-piirakan.
Olen tehnyt samalla ohjeella monia vuosia ja aina se vaan on yhtä hyvää.
Kaikenlisäksi piirakka on helppo valmistaakkin, onnistuu varmasti keltä vaan.
Jotenkin tuo piirakka sana tuntuu hassulta tälläisen leivonnaisen kanssa, en ihan suoraan miellä tuota piirakaksi, mutta mikä se sitten on?
Jos sen leikkaa palasiksi niin sittenhän se voisi olla vaikka leivos, mutta sanottakoon nyt kuitenkin piirakaksi niinkuin tähänkin asti.
Yleensä jätän tämän koristelematta sen kummemmin, mutta nyt lisäsin ystävänpäivä-ajatuksella nuo sydänströsselit.

Valmis piirakka ennen paloittelua

Ystävänpäiväpiirakan ohjeen löydät täältä: ideakeittiö

Täytyykin nyt miettiä että mitähän sitä sitten leipoisi viikonloppuna kun se ystävänpäivä ihan oikeasti on, kun tämä nyt on vähän niinkuin jo nähty juttu. Eipä sillä että ystävänpäivää olisi tapana viettää mitenkään sen kummemmin, mutta antaapa se hyvän syyn leipoa. :)