Synttäreitä, patonkia ja apinaevästä

Meillä on viikonloppuna ohjelmassa synttärijuhlintaa, lauantaina isomummon juhlat ja sunnuntaina miehen äidin synttärit.
Tämähän on tietenkin oiva syy koruaskarteluun, koska molemmat päivänsankarit ovat naispuoleisia.
Mikseipä miehillekkin toki voisi koruja antaa, mutta toistaiseksi ainakin tuo oma näpertely on keskittynyt noihin hameväen koruihin.

Isomummolla ikää alkaa jo olla mittarissa, mutta mielestäni nainen ei koskaan ole liian vanha käyttämään koruja.

Nämä kaksi kaulakorua lähtevät siis ilahduttamaan mummoa. Hänellä on melkeimpä aina kaulassaan tämän tyylinen sininen koru, jotenka ajattelin että eriväriset korut tulevat tarpeeseen niin niitä saapi sitten vaihdella aina välillä. :)
Koruissa on lukko, mutta ne ovat pituudeltaan niin pitkiä että ne saa pujotettua pään yli kaulaan.
Vaikka mummo varsin vetreässä kunnossa onkin niin helpompihan noita on käyttää kun ei tarvitse lukkoja näpertää.

Samana iltana valmistuneet korvikset. Näistä nuo siniset korut lähtevät varmaankin miehen äidille lahjaksi. Mietin josko tekisin vielä noihin sopivan rannekorunkin, mutta saa nyt nähdä jaksanko tai edes kerkeänkö, kun tuntuu olevan taas tuhat rautaa tulessa näiden väkerryksien kanssa.
Mistä niitä tunteja saisikaan lisää vuorokauteen?

Tyttö on yhtäkkiä oppinut hirvittävän määrän uusia taitoja ja hänen perässään on oltava tarkkana ettei mitään kovin suurta vahinkoa pääse tapahtumaan.
Pieniä muksahduksia toki on hyväkin sattua, eihän sitä muuten koskaan opi, mutta ehdointahdoin ei nyt tarvitse kenenkään kalloa yrittää halkoa.
Ei tuossa liikkumisessa vielä kuitenkaan paljon ole sitä järkeä mukana, kohelletaan vaan hurjasti ja kesken kaiken saatetaan laskea kädet irti ja kaatua suorilta jaloilta taaksepäin. Ai mikä itsesuojeluvaisto??

Tämä tarkoittaa koko ajan vähemmän ja vähemmän näpertelyaikaa, koska tytön hereilläollessa on huomion jakaannuttava aika pitkälti yksinomaan hänelle.
Varsinkin nyt kun joku flunssa tuntuu tekevän tuloaan, hän tuntuu tarvitsevan ekstrapaljon huomiota ja ilmaisee sen puutteen varsin äänekkäästi.

Nyt vasta tuntuu, että sitä ymmärtää ihan oikeasti sen kun aina sanotaan miten vauhdilla lapsen kasvu ja kehitys tapahtuu.
Meilläkin opittiin kahden lyhyen päivän aikana käymään itse istumaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan. Muutama konttaus"askelkin" ollaan jo nähty viime päivinä.

Onneksi tyttö kuitenkin nukkuu yönsä pääsääntöisesti hyvin, illalla jää aikaa näpertää tai vaikka leipoa niinkuin tänään.
Syötiin miehen kanssa eilen semmoisia Lidlin pieniä pakastepatonkeja joissa on päällä erilaisia täytteitä.
Päätinkin kokeilla tehdä itse vastaavia luomuksia. Elämäni ensimmäiset patongit valmistuivat varsin vaivattomasti ja näppärästi.
Ohjeen voit käydä vakoilemassa täältä:ideakeittiö

Huomisiltana ei tarvitse enää muuta kuin leikata patongit keskeltä halki ja levittää täytteet päälle. Sitten vielä hetki uunissa ja illan leffaeväät onkin valmiit.
Näihin meinasin laittaa päälle tomaattimurskaa, sipulia, paprikaa, kinkkusuikaileita ja juustoraastetta.

Ihan vain reiluuden nimissä oli tehtävä pikkutyypille myös omaa evästä.
Nämä sormiruokailuherkut on hieman "paranneltu" versio perinteisestä apinaeväästä.

- Kaksi banaania muussattuna
- Muutama loraus öljyä
- Kaurahiutaleita sopivasti että taikinaa on helppo muotoilla
- Kananmuna
- Ripaus vehnäjauhoja

Muotoillaan käteen sopivia pötkylöitä pellille ja paistetaan 200 asteessa n.15min.

Oikeassa apinaeväässähän ei ole kananmunaa eikä jauhoja, mutta laitoin niitä nyt tuomaan vähän paremmin kasassa pysyvää rakennetta koska tytöllä on tapana murustaa kaikki mahdollinen.
Ehkä näistä päätyy jotakin suuhunkin asti jos ei heti murene kun sen saa käteensä.
Ei meinaan ole tuo ote mitenkään kovin hellävarainen, neuvolalääkärikin luonnehti tytön otetta "melko ronskiksi". :D

Näistä joutaa kyllä suurin osa pakkaseen, niitä on sieltä helppo sitten tarpeen vaatiessa sulattaa.

Huomenna taitaa ollakkin taas se päivä kun on aika käynnistää sosetehdas, alkaa pakastin olemaan aikalailla tyhjä.

Ärsyttävää kun nuo kuvat ja tekstit menevät vähän miten sattuu. En vaan kertakaikkiaan ole jaksanut perehtyä siihen, että miten saisin ne sinne mihin haluan.
Ehkä pitäisi, koska itsestäni on ainakin mukavampi lukea selkeää ja symmetristä blogia. Eikä semmoista että kuvat ja teksti hyppii missä sattuu.

Ainiin, rakennekynsipaketti on saapunut! Ja ensimmäinen oman kynnen geelauskin jo tehty. Palataan siihen asiaan ehkä myöhemmin.:)