Synttäreitä, patonkia ja apinaevästä

Meillä on viikonloppuna ohjelmassa synttärijuhlintaa, lauantaina isomummon juhlat ja sunnuntaina miehen äidin synttärit.
Tämähän on tietenkin oiva syy koruaskarteluun, koska molemmat päivänsankarit ovat naispuoleisia.
Mikseipä miehillekkin toki voisi koruja antaa, mutta toistaiseksi ainakin tuo oma näpertely on keskittynyt noihin hameväen koruihin.

Isomummolla ikää alkaa jo olla mittarissa, mutta mielestäni nainen ei koskaan ole liian vanha käyttämään koruja.

Nämä kaksi kaulakorua lähtevät siis ilahduttamaan mummoa. Hänellä on melkeimpä aina kaulassaan tämän tyylinen sininen koru, jotenka ajattelin että eriväriset korut tulevat tarpeeseen niin niitä saapi sitten vaihdella aina välillä. :)
Koruissa on lukko, mutta ne ovat pituudeltaan niin pitkiä että ne saa pujotettua pään yli kaulaan.
Vaikka mummo varsin vetreässä kunnossa onkin niin helpompihan noita on käyttää kun ei tarvitse lukkoja näpertää.

Samana iltana valmistuneet korvikset. Näistä nuo siniset korut lähtevät varmaankin miehen äidille lahjaksi. Mietin josko tekisin vielä noihin sopivan rannekorunkin, mutta saa nyt nähdä jaksanko tai edes kerkeänkö, kun tuntuu olevan taas tuhat rautaa tulessa näiden väkerryksien kanssa.
Mistä niitä tunteja saisikaan lisää vuorokauteen?

Tyttö on yhtäkkiä oppinut hirvittävän määrän uusia taitoja ja hänen perässään on oltava tarkkana ettei mitään kovin suurta vahinkoa pääse tapahtumaan.
Pieniä muksahduksia toki on hyväkin sattua, eihän sitä muuten koskaan opi, mutta ehdointahdoin ei nyt tarvitse kenenkään kalloa yrittää halkoa.
Ei tuossa liikkumisessa vielä kuitenkaan paljon ole sitä järkeä mukana, kohelletaan vaan hurjasti ja kesken kaiken saatetaan laskea kädet irti ja kaatua suorilta jaloilta taaksepäin. Ai mikä itsesuojeluvaisto??

Tämä tarkoittaa koko ajan vähemmän ja vähemmän näpertelyaikaa, koska tytön hereilläollessa on huomion jakaannuttava aika pitkälti yksinomaan hänelle.
Varsinkin nyt kun joku flunssa tuntuu tekevän tuloaan, hän tuntuu tarvitsevan ekstrapaljon huomiota ja ilmaisee sen puutteen varsin äänekkäästi.

Nyt vasta tuntuu, että sitä ymmärtää ihan oikeasti sen kun aina sanotaan miten vauhdilla lapsen kasvu ja kehitys tapahtuu.
Meilläkin opittiin kahden lyhyen päivän aikana käymään itse istumaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan. Muutama konttaus"askelkin" ollaan jo nähty viime päivinä.

Onneksi tyttö kuitenkin nukkuu yönsä pääsääntöisesti hyvin, illalla jää aikaa näpertää tai vaikka leipoa niinkuin tänään.
Syötiin miehen kanssa eilen semmoisia Lidlin pieniä pakastepatonkeja joissa on päällä erilaisia täytteitä.
Päätinkin kokeilla tehdä itse vastaavia luomuksia. Elämäni ensimmäiset patongit valmistuivat varsin vaivattomasti ja näppärästi.
Ohjeen voit käydä vakoilemassa täältä:ideakeittiö

Huomisiltana ei tarvitse enää muuta kuin leikata patongit keskeltä halki ja levittää täytteet päälle. Sitten vielä hetki uunissa ja illan leffaeväät onkin valmiit.
Näihin meinasin laittaa päälle tomaattimurskaa, sipulia, paprikaa, kinkkusuikaileita ja juustoraastetta.

Ihan vain reiluuden nimissä oli tehtävä pikkutyypille myös omaa evästä.
Nämä sormiruokailuherkut on hieman "paranneltu" versio perinteisestä apinaeväästä.

- Kaksi banaania muussattuna
- Muutama loraus öljyä
- Kaurahiutaleita sopivasti että taikinaa on helppo muotoilla
- Kananmuna
- Ripaus vehnäjauhoja

Muotoillaan käteen sopivia pötkylöitä pellille ja paistetaan 200 asteessa n.15min.

Oikeassa apinaeväässähän ei ole kananmunaa eikä jauhoja, mutta laitoin niitä nyt tuomaan vähän paremmin kasassa pysyvää rakennetta koska tytöllä on tapana murustaa kaikki mahdollinen.
Ehkä näistä päätyy jotakin suuhunkin asti jos ei heti murene kun sen saa käteensä.
Ei meinaan ole tuo ote mitenkään kovin hellävarainen, neuvolalääkärikin luonnehti tytön otetta "melko ronskiksi". :D

Näistä joutaa kyllä suurin osa pakkaseen, niitä on sieltä helppo sitten tarpeen vaatiessa sulattaa.

Huomenna taitaa ollakkin taas se päivä kun on aika käynnistää sosetehdas, alkaa pakastin olemaan aikalailla tyhjä.

Ärsyttävää kun nuo kuvat ja tekstit menevät vähän miten sattuu. En vaan kertakaikkiaan ole jaksanut perehtyä siihen, että miten saisin ne sinne mihin haluan.
Ehkä pitäisi, koska itsestäni on ainakin mukavampi lukea selkeää ja symmetristä blogia. Eikä semmoista että kuvat ja teksti hyppii missä sattuu.

Ainiin, rakennekynsipaketti on saapunut! Ja ensimmäinen oman kynnen geelauskin jo tehty. Palataan siihen asiaan ehkä myöhemmin.:)

Uusia koruja ja ystävänpäiväpiirakka

Tällä kertaa esittelyssä muutamia viimeaikoina valmistuneita koruja sekä ohje suussasulavan herkulliseen ja äärettömän helppoon mansikkavalkosuklaa-piirakkaan.

Kevät alkaa olla koko ajan lähempänä ja aurinkokin on taas noussut piilostaan. Tämä ilmiö on saanut sisäisen siivousintoilijan nostamaan päätään.
Auringonsäteet kun paljastavat julmasti kaiken pölyn ja lian sekä lattialta että kaikilta muiltakin pinnoilta.
Tämä taas tarkoittaa sitä, että näpertelyyn ja koruiluun yleensä käytetty aika on viime aikoina käytetty enemmänkin rätti kädessä pyörimiseen.

Tämäkin ilmiö luultavasti kyllä taas helpottaa hetken päästä kun silmä tottuu siihen, että niitä pölyjä nurkissa näkyy. Ehkä sitten osaan taas käyttää aikani viisaammin.
Tosin mitä enemmän ikää tulee lisää, sitä enemmän olen huomannut kiinnittäväni huomiota kodin siisteyteen. Siistissä kodissa ajatuskin kulkee paremmin.

Tosin kun taloudessa on kaksi kissaa ja 8kk ikäinen ihmispyörremyrsky, niin on väkisin yritettävä ottaa rennompi asenne.
Jos joku koriste-esine nyt on millin vinossa väärään suuntaan niin ehkä maailma ei kaadu siihen. Tai jos kokonainen leipäpala on murusina lattialla ja mustikoilla on värjätty keittiön pöytä, tuoli, niska, otsa, naama, vaatteet (lista on luultavasti loputon) yms, niin vaaditaan melkoisesti keskittymistä siihen, että antaa sen sotkun syntyä.
Mutta minä opin, vähän kerrassaan. Rentoudun. Annan sotkea. Yritän ainakin.
Juon kahvia ja katson tyynesti vieressä kun kissa oksentaa olohuoneen vaalealle matolle, kolmeen kohtaan, lapsi muussaa avokadoa pitkin pöytää ja vähän lattiallekkin.
Hengitän syvään ja yritän rauhoittaa sisäisen äänen joka huutaa hakemaan pesuainetta ja rättiä. Kestän melko hyvin.
Kunnes mies tulee ja riisuu sukkansa mennessään laittamaan lapsen iltakylpyä ja sukkanöyhtää livahtaa lattialle. Käämi palaa, välittömästi. Vielä on siis paljon opittavaa, sietokyvyn treenaamista, itsensä voittamista.

Tämän tarinan pointti oli siis kuitenkin se, että korutehtaalla on ollut viimeaikoina melko hiljaista.
Mutta tässä nyt niitä aiemmin valmistuneita koruja.

Avainkaulakoruja

Omaan puhelimeen pöllö roikkumaan

Sydän-avaimenperät

Nuo sydän-avaimenperäthän muuten olisikin ihan loistava ystävänpäiväyllätys, tuli vain juuri mieleen tuota kuvaa katsellessa. Täytyykin ehkä väkerrellä niitä vielä muutamat lisää.
Ystävänpäivähän on nyt tulevana viikonloppuna ja sen kunniaksi tein hieman etukäteen ystävänpäivä-piirakan.
Olen tehnyt samalla ohjeella monia vuosia ja aina se vaan on yhtä hyvää.
Kaikenlisäksi piirakka on helppo valmistaakkin, onnistuu varmasti keltä vaan.
Jotenkin tuo piirakka sana tuntuu hassulta tälläisen leivonnaisen kanssa, en ihan suoraan miellä tuota piirakaksi, mutta mikä se sitten on?
Jos sen leikkaa palasiksi niin sittenhän se voisi olla vaikka leivos, mutta sanottakoon nyt kuitenkin piirakaksi niinkuin tähänkin asti.
Yleensä jätän tämän koristelematta sen kummemmin, mutta nyt lisäsin ystävänpäivä-ajatuksella nuo sydänströsselit.

Valmis piirakka ennen paloittelua

Ystävänpäiväpiirakan ohjeen löydät täältä: ideakeittiö

Täytyykin nyt miettiä että mitähän sitä sitten leipoisi viikonloppuna kun se ystävänpäivä ihan oikeasti on, kun tämä nyt on vähän niinkuin jo nähty juttu. Eipä sillä että ystävänpäivää olisi tapana viettää mitenkään sen kummemmin, mutta antaapa se hyvän syyn leipoa. :)

Hama-heppa

Tällä kertaa tutustuin hamahelmien maailmaan.
Tein elämäni ensimmäisen Ikea-tilauksen ja siinä samassa klikkailin hetken mielijohteesta ostoskoriin myös purkillisen hamahelmiä muutaman alustan kera.
Ajatuksena oli, että jos en itse innostu "hamailemaan" niin helmet alustoineen säilyvät muutaman vuoden kunhan tuo pikkuaskartelija voisi niillä askarrella.
Näyttää kyllä vähän siltä että häntä varten joudun ostamaan sitten ihan omat helmet, sen verran hauskaa näpertelyä tuo oli.
Netti on pullollaan erilaisia ideakuvia ja hamahelmi-ohjeita.

Tällä kertaa kokeiluun pääsi ihana my little pony. Värivalinnat olisi voinut tehdä paremminkin mutta ihan söpöhän tuosta joka tapauksessa tuli. :)

Hamahelmet aseteltuna alustaan. Laita päälle leivinpaperi ja sulata helmet yhteen silitysraudalla. Muista pitää rauta tasaisesti helmien päällä ettei se pääse polttamaan alustan piikkejä.

Tässä vaiheessa kuva on silitetty toiselta puolen ja alusta irrotettu. Kuva kannattaa silittää molemmin puolin jotta siitä tulee kestävämpi.
Silitysraudan oikea lämpötila selviää kokeilemalla. Suosittelen jotakin keskilämpöä, itse silitin alkuun liian viileällä, sen kyllä huomaa jos muovi ei ala sulamaan.
Kuva on valmis kun se kuultaa tummempana leivinpaperin läpi.

Tadaa, valmis heppa.



Liimasin hepan toiselle puolen pienen magneetin ja se pääsi koristamaan astianpesukonetta.
Jostakin kumman syystä tuota reilu 8kk pikkuihmistä kiinnostaisi tuo heppa kovasti, onneksi vielä ei yllä noin ylös asti niin heppa saa kirmata rauhassa.:)

DIY rautalankapuu

Törmäsin tämän rautalankapuun ohjeeseen selatessani erilaisia askartelublogeja ja sivustoja. Innostuin ideasta ja sitähän piti päästä testaamaan heti samantien.
Puusta tulikin kaunis ja hieno, mutta se vaatisi vielä jonkunlaisen "maiseman" kaverikseen. Toisinsanoen etsinnässä on riittävän suuri lasimalja/maljakko mihin voisi laittaa vaikkapa kiviä ja puun sitten siihen päälle.
Tällä hetkellä puu viettää aikaansa makuuhuoneen hyllyssä ja onhan se vähän orvon näköinen yksinään, vaikka kaunis onkin.
Värit valikoituivat tämänhetkisen mieltymyksen mukaan, hempeää, tyttömäistä ja raikasta.

Tarvikkeet:
- rautalankaa n.4m
- helmiä 100kpl
- pihdit
- rautaiset sormenpäät

Suosittelen jotakin suojaa sormenpäille kun kääntelet rautalankaa. Ainakin itselläni etusormi ja peukalo olivat täynnä reikiä tämän operaation jälkeen.

Aluksi katkaise rautalangasta 100kpl n. 35-40cm pituisia pätkiä. Pätkät saavat olla eri mittaisia toistensa kanssa, luonnollisemman lopputuloksen takaamiseksi.

Lisää jokaisen pätkän päähän valitsemasi helmi. Itse käytin muutamaa erilaista helmeä.

Kun olet saanut helmet jokaisen rautalankapätkän päähän, yhdistä 2-4 helmeä kuvan mukaisesti nipuksi. Itse laitoin suurimpaan osaan kolme helmeä.

Yhdistä sitten näitä nippuja taas keskenään, niin että ne alkavat muistuttaa puun oksia. Tee kolme suht saman kokoista isoa nippua.
Nämä isot niput sitten kierretään toistensa ympäri, tässä vaiheessa rautalankaa on niin paksusti että helpoiten puun rungon saa kieputettua kun ottaa nipun pihtien väliin ja kääntää toisella kädellä. Suosittelen esim nahkahanskaa tai vastaavaa tässä vaiheessa, paljain käsin pyöritys on äärimmäisen hankalaa.

Lopuksi voit käännellä oksia haluamaasi muotoon ja tadaa, puu on valmis! Omassa puussani nuo juuret ovat viimeisessä kuvassa vielä huolittelematta, mutta kuvan jälkeen pyörittelin niitä vielä siistimmiksi nipuiksi. Tästä tuli mielestäni hieno koriste, eikä tuon tekemiseenkään mitään tuhotonta aikaa mennyt, vaikkakin en ehkä ihan heti ala toista samanlaista väkertämään, sormenpäiden haavojen täytyy antaa parantua ensin :D
Ostinpa muuten semmoiset kumiset suojat sormenpäihin tämän askartelun jälkeen...