Synttäreitä, patonkia ja apinaevästä

Meillä on viikonloppuna ohjelmassa synttärijuhlintaa, lauantaina isomummon juhlat ja sunnuntaina miehen äidin synttärit.
Tämähän on tietenkin oiva syy koruaskarteluun, koska molemmat päivänsankarit ovat naispuoleisia.
Mikseipä miehillekkin toki voisi koruja antaa, mutta toistaiseksi ainakin tuo oma näpertely on keskittynyt noihin hameväen koruihin.

Isomummolla ikää alkaa jo olla mittarissa, mutta mielestäni nainen ei koskaan ole liian vanha käyttämään koruja.

Nämä kaksi kaulakorua lähtevät siis ilahduttamaan mummoa. Hänellä on melkeimpä aina kaulassaan tämän tyylinen sininen koru, jotenka ajattelin että eriväriset korut tulevat tarpeeseen niin niitä saapi sitten vaihdella aina välillä. :)
Koruissa on lukko, mutta ne ovat pituudeltaan niin pitkiä että ne saa pujotettua pään yli kaulaan.
Vaikka mummo varsin vetreässä kunnossa onkin niin helpompihan noita on käyttää kun ei tarvitse lukkoja näpertää.

Samana iltana valmistuneet korvikset. Näistä nuo siniset korut lähtevät varmaankin miehen äidille lahjaksi. Mietin josko tekisin vielä noihin sopivan rannekorunkin, mutta saa nyt nähdä jaksanko tai edes kerkeänkö, kun tuntuu olevan taas tuhat rautaa tulessa näiden väkerryksien kanssa.
Mistä niitä tunteja saisikaan lisää vuorokauteen?

Tyttö on yhtäkkiä oppinut hirvittävän määrän uusia taitoja ja hänen perässään on oltava tarkkana ettei mitään kovin suurta vahinkoa pääse tapahtumaan.
Pieniä muksahduksia toki on hyväkin sattua, eihän sitä muuten koskaan opi, mutta ehdointahdoin ei nyt tarvitse kenenkään kalloa yrittää halkoa.
Ei tuossa liikkumisessa vielä kuitenkaan paljon ole sitä järkeä mukana, kohelletaan vaan hurjasti ja kesken kaiken saatetaan laskea kädet irti ja kaatua suorilta jaloilta taaksepäin. Ai mikä itsesuojeluvaisto??

Tämä tarkoittaa koko ajan vähemmän ja vähemmän näpertelyaikaa, koska tytön hereilläollessa on huomion jakaannuttava aika pitkälti yksinomaan hänelle.
Varsinkin nyt kun joku flunssa tuntuu tekevän tuloaan, hän tuntuu tarvitsevan ekstrapaljon huomiota ja ilmaisee sen puutteen varsin äänekkäästi.

Nyt vasta tuntuu, että sitä ymmärtää ihan oikeasti sen kun aina sanotaan miten vauhdilla lapsen kasvu ja kehitys tapahtuu.
Meilläkin opittiin kahden lyhyen päivän aikana käymään itse istumaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan. Muutama konttaus"askelkin" ollaan jo nähty viime päivinä.

Onneksi tyttö kuitenkin nukkuu yönsä pääsääntöisesti hyvin, illalla jää aikaa näpertää tai vaikka leipoa niinkuin tänään.
Syötiin miehen kanssa eilen semmoisia Lidlin pieniä pakastepatonkeja joissa on päällä erilaisia täytteitä.
Päätinkin kokeilla tehdä itse vastaavia luomuksia. Elämäni ensimmäiset patongit valmistuivat varsin vaivattomasti ja näppärästi.
Ohjeen voit käydä vakoilemassa täältä:ideakeittiö

Huomisiltana ei tarvitse enää muuta kuin leikata patongit keskeltä halki ja levittää täytteet päälle. Sitten vielä hetki uunissa ja illan leffaeväät onkin valmiit.
Näihin meinasin laittaa päälle tomaattimurskaa, sipulia, paprikaa, kinkkusuikaileita ja juustoraastetta.

Ihan vain reiluuden nimissä oli tehtävä pikkutyypille myös omaa evästä.
Nämä sormiruokailuherkut on hieman "paranneltu" versio perinteisestä apinaeväästä.

- Kaksi banaania muussattuna
- Muutama loraus öljyä
- Kaurahiutaleita sopivasti että taikinaa on helppo muotoilla
- Kananmuna
- Ripaus vehnäjauhoja

Muotoillaan käteen sopivia pötkylöitä pellille ja paistetaan 200 asteessa n.15min.

Oikeassa apinaeväässähän ei ole kananmunaa eikä jauhoja, mutta laitoin niitä nyt tuomaan vähän paremmin kasassa pysyvää rakennetta koska tytöllä on tapana murustaa kaikki mahdollinen.
Ehkä näistä päätyy jotakin suuhunkin asti jos ei heti murene kun sen saa käteensä.
Ei meinaan ole tuo ote mitenkään kovin hellävarainen, neuvolalääkärikin luonnehti tytön otetta "melko ronskiksi". :D

Näistä joutaa kyllä suurin osa pakkaseen, niitä on sieltä helppo sitten tarpeen vaatiessa sulattaa.

Huomenna taitaa ollakkin taas se päivä kun on aika käynnistää sosetehdas, alkaa pakastin olemaan aikalailla tyhjä.

Ärsyttävää kun nuo kuvat ja tekstit menevät vähän miten sattuu. En vaan kertakaikkiaan ole jaksanut perehtyä siihen, että miten saisin ne sinne mihin haluan.
Ehkä pitäisi, koska itsestäni on ainakin mukavampi lukea selkeää ja symmetristä blogia. Eikä semmoista että kuvat ja teksti hyppii missä sattuu.

Ainiin, rakennekynsipaketti on saapunut! Ja ensimmäinen oman kynnen geelauskin jo tehty. Palataan siihen asiaan ehkä myöhemmin.:)

Uusia koruja ja ystävänpäiväpiirakka

Tällä kertaa esittelyssä muutamia viimeaikoina valmistuneita koruja sekä ohje suussasulavan herkulliseen ja äärettömän helppoon mansikkavalkosuklaa-piirakkaan.

Kevät alkaa olla koko ajan lähempänä ja aurinkokin on taas noussut piilostaan. Tämä ilmiö on saanut sisäisen siivousintoilijan nostamaan päätään.
Auringonsäteet kun paljastavat julmasti kaiken pölyn ja lian sekä lattialta että kaikilta muiltakin pinnoilta.
Tämä taas tarkoittaa sitä, että näpertelyyn ja koruiluun yleensä käytetty aika on viime aikoina käytetty enemmänkin rätti kädessä pyörimiseen.

Tämäkin ilmiö luultavasti kyllä taas helpottaa hetken päästä kun silmä tottuu siihen, että niitä pölyjä nurkissa näkyy. Ehkä sitten osaan taas käyttää aikani viisaammin.
Tosin mitä enemmän ikää tulee lisää, sitä enemmän olen huomannut kiinnittäväni huomiota kodin siisteyteen. Siistissä kodissa ajatuskin kulkee paremmin.

Tosin kun taloudessa on kaksi kissaa ja 8kk ikäinen ihmispyörremyrsky, niin on väkisin yritettävä ottaa rennompi asenne.
Jos joku koriste-esine nyt on millin vinossa väärään suuntaan niin ehkä maailma ei kaadu siihen. Tai jos kokonainen leipäpala on murusina lattialla ja mustikoilla on värjätty keittiön pöytä, tuoli, niska, otsa, naama, vaatteet (lista on luultavasti loputon) yms, niin vaaditaan melkoisesti keskittymistä siihen, että antaa sen sotkun syntyä.
Mutta minä opin, vähän kerrassaan. Rentoudun. Annan sotkea. Yritän ainakin.
Juon kahvia ja katson tyynesti vieressä kun kissa oksentaa olohuoneen vaalealle matolle, kolmeen kohtaan, lapsi muussaa avokadoa pitkin pöytää ja vähän lattiallekkin.
Hengitän syvään ja yritän rauhoittaa sisäisen äänen joka huutaa hakemaan pesuainetta ja rättiä. Kestän melko hyvin.
Kunnes mies tulee ja riisuu sukkansa mennessään laittamaan lapsen iltakylpyä ja sukkanöyhtää livahtaa lattialle. Käämi palaa, välittömästi. Vielä on siis paljon opittavaa, sietokyvyn treenaamista, itsensä voittamista.

Tämän tarinan pointti oli siis kuitenkin se, että korutehtaalla on ollut viimeaikoina melko hiljaista.
Mutta tässä nyt niitä aiemmin valmistuneita koruja.

Avainkaulakoruja

Omaan puhelimeen pöllö roikkumaan

Sydän-avaimenperät

Nuo sydän-avaimenperäthän muuten olisikin ihan loistava ystävänpäiväyllätys, tuli vain juuri mieleen tuota kuvaa katsellessa. Täytyykin ehkä väkerrellä niitä vielä muutamat lisää.
Ystävänpäivähän on nyt tulevana viikonloppuna ja sen kunniaksi tein hieman etukäteen ystävänpäivä-piirakan.
Olen tehnyt samalla ohjeella monia vuosia ja aina se vaan on yhtä hyvää.
Kaikenlisäksi piirakka on helppo valmistaakkin, onnistuu varmasti keltä vaan.
Jotenkin tuo piirakka sana tuntuu hassulta tälläisen leivonnaisen kanssa, en ihan suoraan miellä tuota piirakaksi, mutta mikä se sitten on?
Jos sen leikkaa palasiksi niin sittenhän se voisi olla vaikka leivos, mutta sanottakoon nyt kuitenkin piirakaksi niinkuin tähänkin asti.
Yleensä jätän tämän koristelematta sen kummemmin, mutta nyt lisäsin ystävänpäivä-ajatuksella nuo sydänströsselit.

Valmis piirakka ennen paloittelua

Ystävänpäiväpiirakan ohjeen löydät täältä: ideakeittiö

Täytyykin nyt miettiä että mitähän sitä sitten leipoisi viikonloppuna kun se ystävänpäivä ihan oikeasti on, kun tämä nyt on vähän niinkuin jo nähty juttu. Eipä sillä että ystävänpäivää olisi tapana viettää mitenkään sen kummemmin, mutta antaapa se hyvän syyn leipoa. :)

Hama-heppa

Tällä kertaa tutustuin hamahelmien maailmaan.
Tein elämäni ensimmäisen Ikea-tilauksen ja siinä samassa klikkailin hetken mielijohteesta ostoskoriin myös purkillisen hamahelmiä muutaman alustan kera.
Ajatuksena oli, että jos en itse innostu "hamailemaan" niin helmet alustoineen säilyvät muutaman vuoden kunhan tuo pikkuaskartelija voisi niillä askarrella.
Näyttää kyllä vähän siltä että häntä varten joudun ostamaan sitten ihan omat helmet, sen verran hauskaa näpertelyä tuo oli.
Netti on pullollaan erilaisia ideakuvia ja hamahelmi-ohjeita.

Tällä kertaa kokeiluun pääsi ihana my little pony. Värivalinnat olisi voinut tehdä paremminkin mutta ihan söpöhän tuosta joka tapauksessa tuli. :)

Hamahelmet aseteltuna alustaan. Laita päälle leivinpaperi ja sulata helmet yhteen silitysraudalla. Muista pitää rauta tasaisesti helmien päällä ettei se pääse polttamaan alustan piikkejä.

Tässä vaiheessa kuva on silitetty toiselta puolen ja alusta irrotettu. Kuva kannattaa silittää molemmin puolin jotta siitä tulee kestävämpi.
Silitysraudan oikea lämpötila selviää kokeilemalla. Suosittelen jotakin keskilämpöä, itse silitin alkuun liian viileällä, sen kyllä huomaa jos muovi ei ala sulamaan.
Kuva on valmis kun se kuultaa tummempana leivinpaperin läpi.

Tadaa, valmis heppa.



Liimasin hepan toiselle puolen pienen magneetin ja se pääsi koristamaan astianpesukonetta.
Jostakin kumman syystä tuota reilu 8kk pikkuihmistä kiinnostaisi tuo heppa kovasti, onneksi vielä ei yllä noin ylös asti niin heppa saa kirmata rauhassa.:)

DIY rautalankapuu

Törmäsin tämän rautalankapuun ohjeeseen selatessani erilaisia askartelublogeja ja sivustoja. Innostuin ideasta ja sitähän piti päästä testaamaan heti samantien.
Puusta tulikin kaunis ja hieno, mutta se vaatisi vielä jonkunlaisen "maiseman" kaverikseen. Toisinsanoen etsinnässä on riittävän suuri lasimalja/maljakko mihin voisi laittaa vaikkapa kiviä ja puun sitten siihen päälle.
Tällä hetkellä puu viettää aikaansa makuuhuoneen hyllyssä ja onhan se vähän orvon näköinen yksinään, vaikka kaunis onkin.
Värit valikoituivat tämänhetkisen mieltymyksen mukaan, hempeää, tyttömäistä ja raikasta.

Tarvikkeet:
- rautalankaa n.4m
- helmiä 100kpl
- pihdit
- rautaiset sormenpäät

Suosittelen jotakin suojaa sormenpäille kun kääntelet rautalankaa. Ainakin itselläni etusormi ja peukalo olivat täynnä reikiä tämän operaation jälkeen.

Aluksi katkaise rautalangasta 100kpl n. 35-40cm pituisia pätkiä. Pätkät saavat olla eri mittaisia toistensa kanssa, luonnollisemman lopputuloksen takaamiseksi.

Lisää jokaisen pätkän päähän valitsemasi helmi. Itse käytin muutamaa erilaista helmeä.

Kun olet saanut helmet jokaisen rautalankapätkän päähän, yhdistä 2-4 helmeä kuvan mukaisesti nipuksi. Itse laitoin suurimpaan osaan kolme helmeä.

Yhdistä sitten näitä nippuja taas keskenään, niin että ne alkavat muistuttaa puun oksia. Tee kolme suht saman kokoista isoa nippua.
Nämä isot niput sitten kierretään toistensa ympäri, tässä vaiheessa rautalankaa on niin paksusti että helpoiten puun rungon saa kieputettua kun ottaa nipun pihtien väliin ja kääntää toisella kädellä. Suosittelen esim nahkahanskaa tai vastaavaa tässä vaiheessa, paljain käsin pyöritys on äärimmäisen hankalaa.

Lopuksi voit käännellä oksia haluamaasi muotoon ja tadaa, puu on valmis! Omassa puussani nuo juuret ovat viimeisessä kuvassa vielä huolittelematta, mutta kuvan jälkeen pyörittelin niitä vielä siistimmiksi nipuiksi. Tästä tuli mielestäni hieno koriste, eikä tuon tekemiseenkään mitään tuhotonta aikaa mennyt, vaikkakin en ehkä ihan heti ala toista samanlaista väkertämään, sormenpäiden haavojen täytyy antaa parantua ensin :D
Ostinpa muuten semmoiset kumiset suojat sormenpäihin tämän askartelun jälkeen...

Fimo-massailu

Elämäni ensimmäiset fimo-massailut on nyt tehty. Ja voi kyllä, tuo hauska pieni massa on vienyt sydämeni.
En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään luovana tai käsistäni kovinkaan kätevänä ihmisenä.
Niin vain syntyi kuitenkin fimosta kaikenlaista pientä kivaa, suht pienellä vaivallakin.

Aikaa tähän näpertelyyn on hyvä varata, pienten yksityiskohtien väkertäminen ei onnistu ihan muutamassa minuutissa.
Mutta tässäpä kuvia ensimmäisestä pellillisestä.

Tässäpä ensimmäinen erä menossa uuniin

Massaa paistetaan uunissa 110 asteessa n. 30min. Korupiikit pitää muistaa tökätä palasiin ennen uuniin laittoa, koska uunissa massa kovettuu niin ettei piikkien laitto jälkikäteen enää onnistu.
Itse irrotin paiston jälkeen piikit ja lisäsin niihin vielä liimaa ennenkuin laitoin ne lopullisesti paikalleen. Piikit eivät kestä ilman liimaa kunnolla.
Käytin tällä kertaa ihan perinteistä pikaliimaa.

Uunissa 110 asteessa n.30min

Täytekakkua

Nämä kakun palaset olisivat periaatteessa ihan hauskat jo pelkästään näinkin, mutta päätin lisätä päälle vielä vähän koristeita, samoin kuin juustokakkuunkin.

Juustokakkupalaset

Valmiit korvikset

Kermakakkua

Perhoskorvikset

Vaahtokarkit

Vaahtokarkkien teko on helppoa. Rullataan mieleisen värisistä massoista esim 3 yhtä pitkää ja paksua pötköä ja sitten niitä vain kierretään toistensa kanssa ympäri. Leikataan halutun pituisiksi pätkiksi.
Näistä ei tullut niin muhkeita kuin olisin halunnut, jatkossa jätän pötköt paksummiksi.

Eikös vaan tullutkin aika hauskoja? Seuraavalla kerralla varmaan on jo tekeminenkin paljon näppärämpää ja nopeampaa.

Enkelikuoro

Tänään postissa kolahti Helmikaupan paketti. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tilasin kyseiseltä sivustolta ja en voi kuin lämpimästi suositella.

Vaikkakin tilasin melko suuren määrän helmiä ja muita härpäkkeitä, paketti oli pakattu niin että se mahtui postiluukusta. Eli säästyin postiin menemiseltä vaikka olin varautunut kyllä siihen, että paketti toimitetaan postiin.
Paketti saapui myös muutamassa päivässä, eli toimitus on rivakka.

Onneksi pikkumimmi veteli päiväunia postin saapumisen aikaan, niin sain hetken aikaa ihastella ja hypistellä uusia helmiä.
Pakkohan siinä oli muutama korukin sitten aikansa kuluksi näpertää.

Kaunis enkelikuoro, näistä tarvikkeista tosin ei helmikaupan paketissa ollut muuta kuin hopeoidut korviskoukut. Muut osat on tilattu Ebaysta.

Nämä ovatkin sitten ensimmäisiä vaijerin kanssa tehtyjä korujani. Suurin osa helmistä on uusia, mutta esim korulukot on tilattu muistaakseni Ebaysta.
Nuo särölasihelmet ovat mielestäni äärettömän kauniita, täytynee ehkäpä tilata niitä lisää muissakin väreissä.

Perhosia pakkasen keskelle

Heippa hei!

Täällä ollaan saatu rapsakat pakkaskelit taas hetkeksi, eipä noita taida kestää kun muutaman hassun päivän ja sitten mennään taas lähelle nollaa.

Tänään kävin kipaisemassa itselleni uuden puhelimen, vaihdoin samsungin joukoista minulle ennestään melko tuntemattoman LG:n puhelimeen.
Taitava myyjä sai alle viidessä minuutissa samsung-tytön kääntämään kelkkansa.
Kuulemma on niin paljon parempi puhelin tämä LG, lieneekö myyntipuheeseen vaikuttanut se että myyjän omasta taskusta löytyi myös sama luuri.

No, oli miten oli, jokatapauksessa tuossa puhelimessa on suunnilleen miljoona kertaa parempi kamera kuin edellisessä puhelimessani.
Se on ominaisuus jota arvostan suuresti ja jonka takia oikeastaan tähän puhelimeen päädyinkin lopulta.

Vielä täytyy kovasti harjoitella ja tutkailla puhelimen ominaisuuksia mutta muutaman ensimmäisen räpsäisyn perusteella varsin mukavia kuvia sillä oikeasti saa.
Jos unohdetaan että kuvaaja ei ole yhtään sen parempi kuin edellisenkään puhelimen kanssa, taikka että se ei myöskään osaa taikoa luonnonvaloa esiin yhtään sen paremmin kuin mikään muukaan puhelin.

Joka tapauksessa, tässä nyt tämän illan hempeät korvis askartelut uudella luurilla kuvattuina.

Olen muuten tekemässä uutta aluevaltausta ja tilasin tuossa eräänä päivänä fimo-massaa tarvikkeineen.
Uudenlaista näpertelyä siis luvassa lähitulevaisuudessa.

DIY - Tuttinauha

En ole juurikaan ollut mikään askartelu tai näpertely ihminen, ennenkuin tulin raskaaksi. Jouduin jäämään pois töistä jo hyvän aikaa ennen äitiysloman alkua, jotenka päivät tuntuivat pitkiltä ja tylsiltä kun ei oikein pystynyt tai jaksanut mitään ihmeempää tehdä. Varmaan osittain siitä syystä minusta kuoriutui pieni näpertäjä.

Nikkaroin parvekkeelle kukkalaatikkoja, köynnöskukalle pajuritilää, maalasin kaikkea mahdollista (valkoisella, mistä en juuri aikaisemmin ole sisustuksessa välittänyt) ja vähän mahdotontakin, sisustin vauvanhuonetta, innostuin koruaskartelusta yms.

Jossain vaiheessa sitten innostuin ompelemaan tuttinauhoja, koska päätin että niitä pitää tulevalla prinsessalla olla mahdollisimman montaa erilaista. Tulihan niitä sitten ommeltuakin, kaikki ei toki ole päätyneet omaan käyttöön. On myyty ja annettu lahjaksi. 

Näppärä pieni muistaminen vaikka tuoreelle vauvaperheelle kulkee mukavasti kirjepostissakin ja uniikki nauha on varmasti saajan mieleen.
Lisäksi nämä on kyllä ihan oikeasti älyttömän päteviä, se tutti tippuu kuitenkin sieltä suusta, niin eipähän tipu mihinkään maahan vaan voi tyrkätä nätisti takaisin suuhun vaan. Meillä on nauha aina käytössä kun lähdetään kotoa johonkin, vaikkei tuo neiti nyt mikään tutin suurkuluttaja olekkaan niin on se silti aina mukana.

Nämä on myöskin siitä mukavia, että ompelu sujuu suht rivakasti ja valmista tulee siis nopeasti. Yleensä. Joskus myös kone sotkee langat ja koko ommel on yksi suuri solmukasa. Joskus tämä käy monta kertaa peräjälkeen. Silloin homma ei enää olekkaan niin mukavaa ja nopeaa.
Näitä voisikin jäljellä olevista tarvikkeista joku päivä surauttaa vielä muutaman nauhan ja tumpunpidikkeet.

Tarvikkeita olen tilannut sekä Ebaystä sekä suomalaisesta Nappikauppa Punahilkasta.

Teeppä itse - suodatinpussilamppu

Tähän ihanaan lamppuun sain idean kun lueskelin Tinkerbella Helin blogia.
Olinkin miettinyt että olohuone tarvitsisi jonkun näyttävämmän valaisimen, sillä hetkellä katossa roikkuneen perus spottivalaisimen tilalle.
Ajatus suodatinpussilampusta jäi kytemään yön yli, mietin kovasti että riittääkö oma kärsivällisyys pussien liimailuun, mutta sitten päätin että riittää ja hainkin tarvikkeet samantien kaupasta.

Lamppuun tarvitset siis haluamasi kokoisen riisipaperivarjostimen (olen tehnyt halkaisijaltaan sekä 50cm että 40cm). Huomioi tässä että lampun lopullisesta halkaisijasta tietenkin tulee suurempi, kun suodatinpussit liimataan paikoilleen.
Tarvitset myös lampunripustimen sekä lampun.
Suodatinpussien menekki riippuu ihan siitä miten tiuhaan haluat niitä laittaa ja miten ne asettelet. Itse käytin n. 500 pussia.
Kuumaliimapistooli on tähän ihan älyttömän kätevä, mutta jos et sellaista omista (esim biltema myy kyllä halvalla, alle 10€) jollain muullakin liimalla varmasti saa ihan yhtä hyvän lopputuloksen.

Lampun tekeminen on helppoa, toki hieman kärsivällisyyttä se vaatii koska se ei valmistu ihan kymmenessä minuutissa.
Taita suodatinpussien alareuna (liima tulee tähän reunaan), avaa pussi ja rypistä se.
Toista tämä sama n.500 kertaa ja kiroa sitten, että miksi aloit tekemään koko lamppua.
Liimaaminen oli omasta mielestäni se hauskin osuus.
Levitä liimaa pussin alareunaan ja paina varovasti lamppuun kiinni, riisipaperi repeää helposti.

Kaikki pussit voi halutessaan liimata samansuuntaisesti, mutta omaa silmää miellytti enemmän että pussit liimailee enemmänkin sikinsokin jolloin lampun pinnan kuvio ei ole symmetrinen.

Lamppua en suosittele tekemään tilaan johon tarvitsee paljon valoa, koska eipä tuon valaisuarvo ole kovin hyvä.
Meillä toimii ihan hyvin olkkarissa sekä ruokapöydän päällä, koska kummassakaan tilassa ei ole tarvetta sen suuremmalle valaistukselle ja olohuoneessa on jalkalamppu jos tarvitsee enemmän valoa.

Onhan se nyt vaan hauskan näköinen ja toisekseen, herättää keskustelua. Tähän mennessä palaute on vierailta ollut ainoastaan positiivista, onhan nuo lamput jo kerenneet muutaman kuukauden katossa roikkumaan. Vieraille voi aina esittää saman kysymyksen: etpä muuten heti arvaa mistä tuo lamppu on tehty...

Edit, löysinpäs kuvan myös tuosta ruokapöydän päällä olevasta lampusta.

Avainkoru ja pinkit söpöstelyt

Nyt tuntuu siltä, että tekisi mieli julkaista hurjalla vauhdilla kaikki varastossa olevat korukuvat sun muut, mutta itseni tuntien tämä into lienee laantuu hyvin äkkiä ja postaustahti hidastuu varmasti. 
Jotenka yritetään nyt jättää niitä kuvia sinne myöhempääkin varten, ettei materiaali lopu heti alkuunsa ihan kesken,

Tässä nyt kuitenkin muutama koru, avainkoru syntyi tämän illan aikana, muut korut on tehty jo aiemmin.

Avainkaulakoru, joustonauhassa, hopeaa, valkeaa ja turkoosia.

Hempeän tyttömäiset memorywire-rannekorut.

Hempeää vaaleanpunavalkoista joustonauhassa, tekstilaatalla.

DIY pilttipurkit

Lupailin edellisessä postauksessa että seuraavaksi otetaan aiheeksi joulun näperrykset.
Jouluhan jo meni menojaan mutta näitä vinkkejä voi hyödyntää kyllä muutenkin.
Meillä tosiaan kun on tuo yksi pikkumimmi niin noita vauvan ruokapurkkeja kertyy ihan älytöntä vauhtia, vaikkakin ostan vain makeat soseet kaupasta.
Jotakin uusiokäyttöä noille koitan keksiä aina parhaani mukaan.

Joulun alla ideaksi syntyi kokeilla ensimmäistä kertaa tehdä itse sinappia.
Sinapin valmistus oli varsin helppoa ja nopeaa puuhaa.
Helpon ohjeen sinappiin löydät täältä: Ideakeittiö

Näitä joulusinappeja annoin mm. joululahjaksi. Pelkkä sinappi itsessään on ehkä hieman tylsä ajatus, mutta heti kun sen pakkaa nättiin purkkiin, siitä tulee paljon juhlavampi.
Tähän tarkoitukseen ostin jouluisia servettejä ja leikkasin nistä sopivan kokoisia paloja purkin päällystämiseen.
Irrotin servetistä vain päällimmäisen kerroksen jonka sitten liimasin purkkiin kiinni. Tähän tarkoitukseen käy varmaan melkeinpä mikä vaan liima. Itse kokeilin alkuun tapettiliisteriäkin (kun ei inspiraation iskiessä ollut kotosalla mitään liimaa), mutta se on tähän hommaan liian vetistä.
Ihan tavallisen puikkoliiman kanssa pärjää mainiosti.
Lopuksi askartelin piparikortit jotka kiepautin purkin ympärille lahjanauhalla.

Toinen tuunausidea sopii jouluun mutta myös muutenkin pimeisiin syksyn ja talven iltoihin.
Tätäkin varten irrotin purkeista etiketit ja liimat, jonka jälkeen liimasin purkkeja toisiinsa kuumaliiman avulla.
Jokaisen purkin sisään laitoin ledvaloketjusta yhden lampun. Valoketjun saa helpommin pysymään purkkien sisällä kun laittaa sinnetänne pienen palan kirkasta teippiä.

Ensimmäinen

Pitkään mielessä pyöri ajatus siitä, että saisi laittaa noita koruväkerryksiä johonkin kuvallisesti talteen lähinnä nyt ainakin itseä varten.
Niinpä nyt vihdoin otinkin itseäni niskasta kiinni ja sain aikaan tämän blogikyhäelmän.
Harjoitustahan tämä vaatii, sekä blogin kirjoitus että koruaskartelu.
Eipä kukaan ole seppä syntyessään jotenka kyllä tämä vielä tästä.
Kotona hyörii siis myös 7kk ikäinen tyttönen, jotenka koruiluhetketkin on joskus aika kortilla ja toisekseen inspiraatiohan ei aina iske silloin kun aikaa olisi, koruja siis syntyy hyvinkin vaihtelevalla tahdilla.
Kaikenlaista muutakin pientä näpertelyä tulee harrastettua, joulun alla varsinkin tuli paljon kehiteltyä kaikkea, niistä voisin tehdä postauksia näin jälkikäteenkin. Onhan se joulu kuitenkin jo taas vuoden päästä.
Laitetaan nyt kuitenkin tähän näin ensimmäisen lyhyen postauksen kunniaksi muutamia kuvia koruista joita olen tehnyt.

Sellaisia näperryksiä tällä kertaa. Jospa seuraavaksi niitä jouluaskarteluja tai ehkäpä joku reseptivinkki, jää nähtäväksi.